Rakas John,
Tiedän, että viime kirjeestäni on pitkä aika. Anteeksi siitä. Voisimmeko sopia, että tästedes emme enää pidä näin pitkiä välejä kirjeidemme välillä?
Tai sovitaanko heti, että tämä on meidän ensimmäinen kirjeemme? Unohdetaan ne kaikki muut, ja aloitetaan alusta.
Mitä sinulle kuuluu? Kerro pitkästi. Tahdon kuulla kaiken. Mikä painaa mieltäsi ja mistä olet ollut iloinen viime aikoina? Onko lempiruokasi edelleen makaronilaatikko?
Näiden viikkojen aikana on tapahtunut paljon. Minulle kuuluu hyvää. Olen onnellinen. Onnellisempi kuin aikoihin. Olen löytänyt jotain, joka tuo valoa elämääni, ja joka vie minua eteenpäin, tapahtuipa mitä hyvänsä. Olen viime päivinä miettinyt paljon sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Mitä mieltä sinä olet? Onko edes olemassa oikeaa tai väärää? Onko kaikki vain meidän omien valintojemme varassa, vai onko jossain joku, joka on sanellut sen, mitä saa ja mitä ei saa tehdä?
Muistatko, kun aloitin kertomaan sinulle minun menneisyydestäni. Minun muistoistani, unelmistani ja haaveistani. Muistatko, kun kerroit niitä samoja asioita minulle?
Olet oikeassa, minun ensimmäiset muistoni ovat hyvin varhaisia, ja todella poikkeuksellisia. Minä en tiedä miksi niin, mutta tiedän, että niilläkin on joku tarkoitus. Sinähän sanoit, että kaikella on tarkoituksensa, eikö niin? Uskotko vielä itse omaan väitteeseesi? Toivon, että uskot. Koska minäkin olen alkanut uskomaan siihen.
John, minä erosin hänestä. Ei näin nuorena ole hyvä olla niin vakavissaan. Ja myöhemmin hänestä paljastui sitten muutakin, jonka takia on hyvä, että olen nyt vapaa. Kerron niistä sinulle myöhemmin, kun soitat minulle. En tahdo kertoa kaikkea kirjeellä. Ymmärräthän minua?
Minun täytyy ehkä nyt laittaa mustaa valkoiselle; John, olit oikeassa. Miksi en useammin kuuntele sinua? Sinä olet fiksu ja näet niin paljon syvemmälle kuin minä? Anteeksi, etten kuunnellut sinua.
Huh, nyt se on myönnetty. Olipas vaikeaa. Tiedät kyllä, miten itsepäinen minä olen, joten ota edelliset sanani kohteliaisuutena ja vaikka teetätä niistä taulu, että kaikki näkevät, että jopa minä osaan tunnustaa virheeni ja voin olla väärässä.
John, minulla on niin paljon puhuttavaa kanssasi. Kirjoitathan pian takaisin?
Rakkaudella
Diana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti