tiistai 14. tammikuuta 2014

Kirje nro. 52

Rakas John,

Olen samaa mieltä kanssasi, olen muuttunut paljon vuoden aikana. Ei, en aio sanoa, olenko muuttunut parempaan vai huonompaan suuntaan. Mutta sen voin sanoa, että olen muuttunut. Minä ajattelen eri tavalla ja voin nykyään sanoa, että jopa kaipaan asioita, joita en ennen osannut kaivata.
Esimerkiksi kaipaan jotain sellaista, jota en ole hänen jälkeensä kaivannut. Hassua, sanoisin.

John, minä olen onnellinen puolestasi. Ihanaa, että vihdoin hänkin löysi luoksesi. Se on ihmeellistä, miten se tapahtuu yhä uudelleen ja uudelleen. En koskaan kyllästy siihen, kun kerrot heistä. Se on ihmeellistä. Ja kaunista.
Pyysit minua kertomaan viime viikosta. En tietenkään voi kertoa sinulle kaikkea jokaista yksityiskohtaa myöten, mutta aion kertoa sinulle jotain.
Meillä oli hauskaa siellä. Niinkuin aina. Oli hiukan sateista, mutta se ei tietenkään haitannut meitä. Saimme olla yhdessä ja nauraa monille asioille. Ja kuten tavalliseen tapaamme, me riitelimme myös. Viikon yhdessäolo tekee niin aina meille. En osaa sen kummemmin sanoa, että miksi. Eikä se niin hirveästi haittaakaan. Me vain nyt olemme sellaisia.
Tapasin mukavia ihmisiä, jotka saivat minut nauramaan ja hymyilemään. Samalla tavalla kuin sinun kirjeesi. John, uskotko, jos kerron, etteivät monet ihmiset pysty siihen?
John, minä pidin siellä hauskaa. Minä jopa annoin tunteideni viedä ja eräs ihminen sai perhosia minun vatsaani. Hassua, eikö totta? Se oli jotenkin ihmeellistä, että ne tuntuivat yhtä ihanilta kuin aina ennenkin. Ja arvaa mitä, hänkin piti minusta. Tapa, jolla hän katsoi silmiini, kun kerroin hänelle tyhjänpäiväisiä asioita elämästäni, oli ihmeellinen. Hänen ruskeat hiuksensa ja kaunis elämänsä juovuttivat minut. Minä suutelin häntä.
John, tulen kaipaamaan häntä. En tiedä kuinka pitkään, mutta tiedän, että niin tapahtuu. Tahdon puhua hänen kanssaan. Olla hänen lähellään. Haluaisin elää hänen kanssaan. Onko se lapsellista unelmoida tällaisia asioita John?
Minä en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Olen varma, että meistä tulee jotain. John, osaatko sinä neuvoa? Vai joudunko päättämään itse? Olisi paljon helpompaa, jos kertoisit suoraan, mitä tahdot minun tekevän. Silloin säästyisin monilta sydänsuruilta.
Anteeksi John. Minun ei olisi pitänyt kirjoittaa noin. Tiedän, että tahdot minun päättävän itse. Kirjoita pian.

Rakkaudella
Diana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti