Viisareita

Hellät katseesi, joita et monille suo.
Yhden niistä annoit minulle.

Olit läheisin heistä,
nyt olet etäisin.

Jos vain voisin,
vetäisin viisareita,
niin lujasti taaksepäin,
että käsiini sattuisi.

Repisin kolme viikkoa,
ja täyttäisin ne uudestaan.
Maalaisin taulut uudelleen,
ja ripustaisin ne uusille paikoilleen.

Mutta käteni ovat liian heikot viisareiden luona,
ja siksi tyydyn vain muistamaan hetkien kauneuden.
Koska silloin kaikki oli kaunista ja hyvää,
silloin kyyneleet eivät tipahdelleet poskiltani käsilleni.