Kuori

Sä saat jotain
mun kovan kuoren alta
esiin niin
että musta tuntuu hyvältä

Joku näkee mut
just sellaisena
kuin mä oikeesti oon

Mua pelottaa olla
haavoittuvainen sun kanssa
mut samaan aikaan
mä en halua mitään muuta
kun olla just sitä

Mä haluan
et joku näkee
etten mä oo niin kova
kuin mitä mun ulkokuori
kaikille muille näyttää

Mä haluan
et on joku
joka näkee mun pinnan alle
ja ymmärtää
et se on vaan kuori

Mä haluan
et se joku
joka sinne kuoren alle näkee
rakastais sitä herkkää
pehmeää, haurasta 

Ja se sanois mun sisimmälle
et se on kaunis ja hyvä
just sellaisena
herkkänä
pehmeänä
hauraana

Tarpeeksi lähellä

Mun ei tarvitse
kuin kuvitella sun kädet mun ympärille
ja musta tuntuu siltä
et koko maailma on tässä

Sä oot mun mielessä
aivan liian monta minuuttia
kun laskee sitä
kuinka monta niitä
yhdessä vuorokaudessa olikaan

Kun mä katson sua
ja sulla on mustaa päällä
niin musta tuntuu siltä
et sä oot aivan liian kaukana
koska joskus tuntuu siltä
et edes mun sisällä
ei oo tarpeeksi lähellä

Niinä hetkinä
kun sä makaat mun päällä
ja sun parta raapii mun huulia
samalla kun painaudut mua vasten
ja työnnät kieles mun suuhun
musta tuntuu siltä
et mun ajatukset hajoaa atomeiksi
enkä mä halua pois sun alta

Me ei koskaan

Mä laulan sitä laulua
toiset kaatuu, me ei milloinkaan
mä soitan ja laulan
soitan ja laulan

Koska se kertoo meistä
siitä, kuinka me oltiin liian nuoria
eikä me tiedetty, mitä me haluttiin
me tiedettiin vaan,
et me tahdotaan rakastaa

Me ei oikein koskaan
opittu kantamaan toinen toistamme
vaikka kyllä mä myönnän
et siinä
sä taisit onnistua
mua paremmin
Olithan sä se, joka sai mut tyyntymään
kun mun tunteet huusi liian lujaa

Tiensä päässä oleva vuosikymmen
saa valvomaan aika monia öitä
tai mun tapauksessa vuodattamaan
aivan liikaa kyyneleitä
tai tuntemaan tuskaa siitä
että vein sulta niin monia vuosia
kun epäröin, tahdonko olla tässä

Menneiden vuosien muistot
tulee tiettyinä hetkinä voimalla mieleen
enkä mä oo katkera
se tunne on kai nimeltään haikea
sitä mä tunnen
kun ajan näitä teitä
ja muistan sen, kun me oltiin vielä
niin nuoria

Mä muistan ajatelleeni just noin
et toiset kaatuu, me ei milloinkaan
niin monta vuotta
mä jaksoin uskoa siihen
et ne on ne toiset
eikä me
me ei koskaan

Toiset kaatuu, me ei milloinkaan

Mä yritän nukkua mahdollisimman kaukana
sängyn toisella puolella
koska mä sanoin, et mä lähden nyt
eikä ois tuntunut oikeelta
tulla enää lähelle

Mut mä herään yöllä siihen
kun sä niin monen vuoden jälkeen
unissas ja tiedottomana
kurotat mua kohti

Se sama toistuu joka yö
kunnes mä lähden
ja joka yö mä en anna
itselleni lupaa itkeä
koska mähän se olin
joka halusi lähteä

Kun kaikki on jo ohi
mut me nukutaan vielä samassa sängyssä
ja sun uniset kädet on ojennettuna mua kohti
niin mä mietin vaan
et miten mä oon pystynyt
satuttamaan sitä
jonka vuoksi ennen
olisin uhrannut itsenikin

Käsivarsillesi

Haluan antaa meille mahdollisuuden
antaa sinulle mahdollisuuden
jos uskaltaisin
sulaisin jo käsivarsillesi
syliisi

Kuinka haluankaan olla sinun
niin ettei ketään muuta silmissäni
ole olemassakaan

Mutta minä pelkään
pelkään niin kovin
ettet tahdokaan minua

Joten siksi en aina uskalla
antaa itselleni lupaa tuntea
ihan niin voimakkaasti
kuin mitä tahtoisin

Mutta silti
kyllä minä tiedän
että sisälläni kuohuu
ja kuinka toivonkaan
että näyttäisit minulle vielä enemmän
tuntevasi samoin

Yhtään mitään

Pakko nuolaista, ennen kuin tipahtaa
sinä kuiskaat
ja satutat itseäsi taas

Sinä selviydyt vuodesta toiseen
sen saman surun kanssa
joka kalvaa sisintäsi
vieden sinulta jokaisen
onnen pisaran mennessään

Siksi sinut näkee
aina näillä samoilla kaduilla
aina samalla suunnalla
tekemässä sitä
mille toiset kääntävät halveksuen katseensa

Mutta sinä et osaa muutakaan
siksi sinä annat tuskan viiltää
sillä sinä päivänä
kun et tunne tuskaa
tiedät
että et enää osaa tuntea
yhtään mitään

Jo toisiaan

Me olimme aina melkein
ihan juuri
sormemme hipoivat jo toisiaan
tullakseen vain
revityksi erilleen

Kaipaavat katseemme
maailman toisilta puolilta
tavoittivat toisensa
kerta kerran jälkeen

Olimme kuin kolikon kaksi puolta
taottu yhteen
mutta emme koskaan
katsoneet samaan suuntaan

Ja niin minä vuodatan kyyneleeni
tavoitellen kosketustasi
vaikka tiedänkin, että pian
tulee taas se päivä
kun olen juuri koskettamassa sinua
meidät revitään erilleen

Hopealusikka

Terät raapivat haavoja kieleesi
mutta et osaa lopettaa
koska ethän sinä saa
mistään muualtakaan
sitä, mitä jokainen täällä
enemmän kuin mitään
janoaa

Joskus selviät haavoitta
toisinaan saavut ystävän luokse
henkihieverissä
koska sinun oli pakko
maistaa vähän lisää

Toiset sanovat
miksei se jo lopeta
pysäytä lapsellisia leikkejään
jotka kerta toisensa jälkeen
päättyvät kyyneliin

Minä en kysy
koska minä näen
jokaisen syyn, haavan ja tapahtuman
jonka vuoksi teet
kuten teet

Itke olkaani vasten uudelleen
ja uudelleen
minä ymmärrän, miksi
Joten kun nostat
kyyneleisen katseesi minuun
minä silitän päätäsi ja lupaan
vielä joskus
tuo suuri kipu ja kaipuu
helpottaa

Kierroksille

Mitä jos sä kerrot mulle aina
kun sulla menee ne tunteet kierroksille?
Mä mietin, et onko se hullu sinä
vai minä

Mut samaan aikaan
jotain niin lämmintä
laskeutuu mun sieluun
kun sä itse pyysit
et kerro mulle
kun sulla on hankala olla

vaikka mua vähän hävettää
näyttää sulle
et kuinka vaikee mun on olla
niin samalla musta tuntuu
niin hyvältä
et sä haluat tietää

Suthan mä haluun

Mä haluan uskaltaa
antaa sulle mahdollisuuden
olla se viimeinen

Sä saat mut hymyilemään
enkä mä pysty pitämään
mun näppejä irti susta

Sä et oo koskaan ollutkaan
joku vaihtoehto muiden joukossa
mä sanoin sulle, et suthan mä haluun
eikä se oo muuttunut mihinkään

Mä hymyilen, kun nään sut
mä hymyilen, kun sä laitat viestiä
mä hymyilen, kun laitan käden sun ympärille

Sä saat mut tuntemaan
et elämää pitää elää
mä haluisin, et sä olisit se
jonka kanssa tiedän
mitä on olla onnellinen
eikä pelkästään tyytyväinen

Mä olin tyytyväinen
niin monta vuotta
mutta sanat nautinto
onnellisuus
oli mulle täysin vieraita

Oo mulle se, joka näyttää toisin

Voisinpa pysäyttää ajan

Ihosi tuoksu
valtaa aistini
olen lähelläsi
enkä haluaisi
olla missään muualla

Suutelet otsaani
enkä tiedä
osaanko enää olla
ilman sinua

Haron hikisiä hiuksiasi
sinä kuuntelit
kun kaikki oli liikaa
voisinpa pysäyttää ajan

Missään en ole ollut
niin rauhassa
kuin sinun ihollasi
hengitän sinua sisääni
pysythän tässä

Koko illan

Mä tanssin ja pyörin
pompin ympäriinsä
tartun toista lanteista
nauran niin, et jotain varmaan katkeaa

Musta tuntuu hyvältä
mut samaan aikaan
mä katon koko ajan sua
mitä sä teet
ja mä mietin
et miks mä en saanut sua kokonaan

Mä oon niin humalassa
ja kun mä kävelen sua vastaan
mä horjahdan sun päälle
ja pyytelen anteeksi
mut samalla mä oon niin onnellinen
et vielä edes kerran
mä sain koskettaa sua

Sä ajat mua kotiin
ja mä kerron aina liian myöhään
minne pitää kääntyä
ja mun pää menee pyörälle

Mä kysyn
et aiotsä pistää tän jutun poikki
ja sä sanot, et eihän tässä oo mitään
poikki pistettävää
ja mun sydän hajoo palasiksi
koska vaikka me ei oltukaan me
niin meillä oli unelmia

Aikaa kuluu
ja me puhutaan tosta illasta
ja sä sanot, et mä näytin
yhdessä vaiheessa siltä
et joko laattaan, tai nukahdan
mut sitten mä aloin ilmeisesti selviämään
ja mä muistan ajatelleeni
et sä kiinnitit muhun huomiota koko illan
ja mun sisällä on taas pieni toivo

Se tyttö

Mä itken niin paljon
et en edes saa happea
mä meinaan oksentaa
koska kyyneleet 
tukkii mun koko elimistön

mä huudan tyhjyyteen
et mä olisin halunnut sut
mä huudan, et mä niin olisin halunnut
just. sut. 

Ja siks mä itken niin,
etten pysty enää edes hengittään
ja uudelleen ja uudelleen
mä kelaan
sitä samaa vanhaa tarinaa

Se tarina on mulle tuttu
olin vuosia
siitä sivussa
kunnes oon taas tässä
samassa oravanpyörässä

Se tarina kertoo tytöstä
joka haluaa rakkautta
enemmän kuin mitään
ja jostain syystä
se ei koskaan löydä sitä

Se tyttö tuntee voimakkaasti
ja sen tunteet on aina ylikierroksilla
se on joko täydellisen surullinen
tai onnensa kukkukoilla
riippuen siitä
kuka sitä tänään rakastaa

Ja joku päivä se tyttö taas huomaa
et hän, kenen hän luuli itseään rakastavan
ei myöskään häntä rakastanut

Ja siksi se tyttö mun sisällä itkee
se itkee niin kauan
kunnes tulis joku,
joka sitä rakastaa

Enkä mä ennen kuin nyt
oo ymmärtänyt sitä
et sen kuuluis olla minä
joka sitä pientä tyttöä
osais kaikista parhaiten rakastaa

Eihän me vielä edes tunneta

Sun hikinen iho
mun ihoa vasten
mä en saa sormia irti sun hiuksista
enkä mä haluais olla
missään muualla

Mä sanon, et mä pelkään
et sä särjet mun sydämen
ja sä et usko, et sä voisit tehdä sen
eihän me vielä edes tunneta

Mut sä et tiedä
et mun sydän särkyy
jo paljon pienemmästä

Se särkyy, kun sulla menee aikaa vastata mun viestiin
se särkyy, kun sä katsot mua, eikä sulle syty valoa silmiin
se särkyy, kun sä sanot, et se oli vaan vitsi
se särkyy, kun sä sanot, et sä tarviit aikaa
se särkyy, kun sä et anna mulle sun aikaa

ja sit kun joku kysyy
miks mä oon ihan palasina
mä en osaa vastata mitään
koska eihän me vielä edes tunneta

Tunnuit kodilta

Mä tuun sun luo
me nähdään ensimmäistä kertaa
sen jälkeen
kun maapallo pyörähti pois paikaltaan

Me puhutaan
sä silität mun korvaa
enkä mä osaa enää muodostaa sanoja

Mä istun sun vieressä
mä haluan niin helvetin paljon
tuntea sun huulet mun huulilla
et mä en enää tiedä
miten päin olla

Kun mä uskallan suudella sua
mut valtaa tuttuus
kuin joku kauan sitten kadonnut
ois vihdoin taas löytynyt

Mä sanon, et tuu mun päälle
ja siinä me maataan sohvalla
mun kädet sun hiuksissa
jalat sun ympärillä
ja sä painaudut mua vasten
enkä mä osaa enää ajatella

Sä tunnuit kodilta
jota en oo koskaan
osannut etsiä

Mä istun

Mä istun keittiön jakkaralla
ja puhun ja puhun ja puhun
ja kuuntelen, kuuntelen, kuuntelen

Sä kosketat mun sielussa jotain
jota kukaan ei oo koskettanut aikoihin
sä saat mut tuntemaan
et kaikki ei ookaan koko ajan vaan ihan okei
ja vaikka mä tiedän, et tää on aivokemiaa
mä en pysty lopettaan

Sä sanot, et sä oot ihan helvetin kranttu
et sulle ei kelpaa kukaan
ja mä mun typerällä itsevarmuudella
sanon sulle, et paitsi mä
ja lähden kotiin

Ja sit mun sydän hakkaa niin lujaa
ja mä mietin
et mitä mulle tapahtuu 

Kyllä mä sen tiiän

Kyllä mä katoin sitä paperia
ja laskin päiviä
että koska nään sut taas

Mä vastaan puhelimeen mun nimellä
ja sä sanot et no hyvää päivää
mun ääni muuttuu iloiseksi
koska se olet sinä
ja sit mä selittelen,
et heti muuttuu ääni kellossa,
kun kuulen, et se oot sinä
ja sä vastaat, et kyllä mä sen tiiän

Sit mä panikoin koko loppupäivän
et mitä sä tiiät
Kunnes lopulta mä tiedän, että sä tiedät

Tiistai

Mä en tiedä mikä päivä
on sulle se päivä
jota voit osoittaa sormella
ja sanoa, et toi se on

Mut mä tiedän, mikä se oli mulle
se oli se yks tiistai
musta sohva
ja typerä kommentti

Kun kaikki repi toisiaan paidasta
ihan luvan kanssa
ja sä laitoit mut paikalleni
pitäen kiinni mun toisesta kädestä
etten mä pääsis lähtemään

En mä sen jälkeen heti mitään
niin suurta ajatellut
mut jotain jäi
koska tänäänkin voin sanoa
että se oli se tiistai
Silloin jotain muuttui

Ei enää

Sä olit mun elämäni rakkaus
ja mä en edes tajunnut sitä
mä sanoin sulle, et mä rakastan sua
sä sanoit mulle, et sä rakastat mua
ja silti mä olin niin sokea

Se yks muisto
on kuin polttomerkki mun mielessä
pilkun aikaan me ajetaan kotiin
lokit lentää joka puolella
aurinko paistaa, koska on kesä
eikä kesällä mennä nukkumaan

Mä en muista, mitä mä sanon
mut mä muistan, kun sä itket
ja sä sanot, et sä rakastat mua
rakastat mua enemmän kuin mitään
ja musta tuntu siltä
et mun sydän lähtee irti rinnasta
sit me mentiin sun luo
ja mä nukuin sun vieressä
enkä ymmärtänyt, mitä se tunne
mun rinnassa oikein tarkoittaa

Sä olit enemmän kuin kukaan
sä merkitsit mulle kaikkea
koko helvetin elämää 

Niin sä varmaan ymmärrät nyt
miks mun maailma hajos
sinä päivänä, kun sä sanoit
et ei enää

Yritän sanoa hyvästi

Paina mun kädet patjaa vasten
ota mut kokonaan
mä huudan sun korvaan
et anna mun tuntea edes jotain

Sä et sano, et sä rakastat mua
vaikka mä anelen ja pyydän
et puhu mulle, avaa sun sydän
ja sit mä en vaan enää jaksa

Mä suljen mun mielen ja sydämen
laitan kiinni kaikki ovet
ja mä selviydyn
päivästä ja vuodesta toiseen

Ja mä kaipaan sitä
et ois joku, joka ymmärtää
joku, joka kuulee ja näkee mut

En mä sano, että kaikki oli pahaa
ei ollut
Mä rakastin sua enemmän kun ketään
mut aina se rakkaus ei riitä
ja siks me ollaan tässä

Mä kai yritän sanoa hyvästi
vaikka oon aina
ollut ihan helvetin huono niissä

Älä nouse

Huulesi otsallani
tunnen kuuluvani juuri tähän
hengitän sisääni sinua
ja minusta tuntuu
etten tahdo tästä pois

Ihosi tuntuu omaltani
kuin universumin alussa olleet hiukkaset
olisivat miljardien vuosien jälkeen
löytäneet jälleen toisensa

Älä nouse paikaltasi
pidä huulesi otsaani vasten
anna minun tuntea
vielä kerran se tunne
jota en enää koskaan uskonut saavuttavani