Mä istun

Mä istun keittiön jakkaralla
ja puhun ja puhun ja puhun
ja kuuntelen, kuuntelen, kuuntelen

Sä kosketat mun sielussa jotain
jota kukaan ei oo koskettanut aikoihin
sä saat mut tuntemaan
et kaikki ei ookaan koko ajan vaan ihan okei
ja vaikka mä tiedän, et tää on aivokemiaa
mä en pysty lopettaan

Sä sanot, et sä oot ihan helvetin kranttu
et sulle ei kelpaa kukaan
ja mä mun typerällä itsevarmuudella
sanon sulle, et paitsi mä
ja lähden kotiin

Ja sit mun sydän hakkaa niin lujaa
ja mä mietin
et mitä mulle tapahtuu