Mä laulan sitä laulua
toiset kaatuu, me ei milloinkaan
mä soitan ja laulan
soitan ja laulan
Koska se kertoo meistä
siitä, kuinka me oltiin liian nuoria
eikä me tiedetty, mitä me haluttiin
me tiedettiin vaan,
et me tahdotaan rakastaa
Me ei oikein koskaan
opittu kantamaan toinen toistamme
vaikka kyllä mä myönnän
et siinä
sä taisit onnistua
mua paremmin
Olithan sä se, joka sai mut tyyntymään
kun mun tunteet huusi liian lujaa
Tiensä päässä oleva vuosikymmen
saa valvomaan aika monia öitä
tai mun tapauksessa vuodattamaan
aivan liikaa kyyneleitä
tai tuntemaan tuskaa siitä
että vein sulta niin monia vuosia
kun epäröin, tahdonko olla tässä
Menneiden vuosien muistot
tulee tiettyinä hetkinä voimalla mieleen
enkä mä oo katkera
se tunne on kai nimeltään haikea
sitä mä tunnen
kun ajan näitä teitä
ja muistan sen, kun me oltiin vielä
niin nuoria
Mä muistan ajatelleeni just noin
et toiset kaatuu, me ei milloinkaan
niin monta vuotta
mä jaksoin uskoa siihen
et ne on ne toiset
eikä me
me ei koskaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti