Kun sä kosket mua

Istut mun vieressä ja silität mun reittä
mun koko kehossa on kuuma kun sä kosket mua
ja mä yritän hengittää hiljaa
ettet sä huomaa ettet sä lopettais 

Puret mun huulia uudelleen ja uudelleen
mietin et onkohan mulla huomenna mustelmia
mut ei se haittaa vaikka oliskin
koska eihän kukaan niin tarkasti kato

Kuinka kuumaa voi olla se
kun avaat vetoketjun mun selän takaa
annat sun käsien vaeltaa mun kehoa pitkin
puristat mua sun käsilläs

Kosketat kielellä mun kaulan herkkää kohtaa
saat mut kiemurtelemaan sun alla
huokaamaan uudelleen ja uudelleen
haluan sut lähemmäs

Teetä

Piirsit minulle kuvan
mustasta pantterista
soitit minulle pianoa
koska minulla ei ollut kitaraa

Hukkasit sukkani luokseni
katsoit kanssani disneyn elokuvaa
joit kanssani vihreää teetä

On kummallista muistaa sinut
kun vuosiin en ole
edes ajatellut sinua
miksi nyt?
Siihen en osaa vastata

Sinua s

En olisi ikinä ikinä ikinä uskonut
että kuuntelen tätä levyä
enää koskaan

Mutta olet ollut mielessäni
aika monta hetkeä viimeisinä päivinä
vaikka emme ole nähneet toisiamme
ehkä vuosikymmeneen

Muistan kuinka sanoit
että ei taas sitä paskaa Tyler Jamesia
kuuntelin sitä aika paljon
samalla kun puhuin kanssasi
tunteja, päiviä, kuukausia

Luen päiväkirjoja ja muistan
että miksi niiden kirjoittaminen
onkaan minulle niin tärkeää

Koska vaikka vuosiin en muistaisi sinua
niin silloin, kun tahdon muistaa
kirjoitetut sanat nostavat muistot eloon

En olisi ikinä uskonut muistelevani
sinua

Mitä sinulle nykyään

 

En uskonut, että tämä päivä enää ikinä tulisi

päivä, jolloin ikävöin sinua

Sinustahan jo on vuosia yli 12

niin kauan aikaa sitten

kun emme todellakaan

olleet aikuisia

"Muistoja tältä päivältä"

ja vuosi oli jotain 2012 

Ehkä siksi ikävöin

koska vasta nyt ymmärsin

sinunkin rakastaneen minua 

jos edes sellaista sanaa voi käyttää

sen ikäisistä lapsista, joita me olimme

Kaikkien näiden vuosien aikana

olen joskus käynyt katsomassa profiilejasi

harvoin, mutta joskus. 

Kai nähdäkseni, mitä sinulle nykyään kuuluu

mutta kahden viimeisen päivän aikana

olen katsellut profiilejasi useasti

lukenut vanhoja keskustelujamme

Haikeudella muistellut sitä hyvää

mitä sinä minulle olit

Tällä hetkellä toivon vain sitä

ettet olisi satuttanut minua

jotten kokisi niin suurta syyllisyyttä siitä

että kaipaan sinua 

Jos tietäisin

 Ehkä olen vaurioitunut tavoilla, joita sinä et koskaan tule ymmärtämään. Tuleeko kukaan? Sitä en voi ennustaa. Kun yritän mennä aikajanaani alkuun, mietin sitä, missä kohdin tuli se piste, jossa muutuin liian korjauskelvottomaksi? Oliko se se hetki, kun hänen sormensa täyttivät avaruuden sormieni välissä vain hiukan ennen sitä, kun haukoin henkeäni yksin itkien, koska hän ei enää tahtonut minua? Vai oliko se silloin, kun luin facebookin seinältä keskusteluja, jotka ennakoivat sydämeni särkymistä. Oliko se silloin, kun saman nimiset seurasivat toistaan ja jokainen jätti jälkeensä sirpaleita ja kipua? Tapahtuiko se silloin, kun minulla ei edes ollut sanoja kuvailemaan sitä, mitä koin. Vai tapahtuiko se niiden harmaiden, turvallisten, tylsien, näännyttävien vuosien aikana, kun ajattelin, että olen tarpeeksi turvassa, jotta jaksan yrittää aina uudelleen ja uudelleen? 

Sitä ehkä emme saa koskaan tietää. Koska rehellisesti, en tiedä, onko hänen. Hänen. Käytöksensä normaalia, vai sellaista, jonka vuoksi juosta jo karkuun. Onko se sellaista, jolle ei pitäisi enää antaa mahdollisuutta olla paikalla elämässäni. Kunpa tietäisin. En ole tottunut keskusteluihin, enkä osaa arvioida, mikä on huonoa ja mikä on hyvää, koska ne ovat sanoja hiljaisuuden sijaan. Hiljaisuuden sijaan jopa väärät sanat taitavat tuntua paremmalta kuin ei mitään. 

Pelkään, että minuun sattuu jälleen. Samoin tiedän, että jos ei ota riskiä itseä suojellakseen, alkaa itseään toteuttava ennustus yksinäisyydestä. Siksi minä odotan ja annan mahdollisuuden mahdollisuuden perään. Toivoen, että tulee aika, jolloin hän muuttuu sellaiseksi kuin hän oli alussa. Koska sen minä tahtoisin. Ehkä enemmän kuin mitään muuta. Enkä tiedä, onko se mahdollista saavuttaa. Joten minä roikun kiinni ja mietin, kauanko annan tälle tilanteelle mahdollisuuden. Milloin tulee hetki, kun en jaksa enää yrittää? 

Milloin minuun sattuu liikaa, ja mikä taas on kipuja, jotka eivät ole hänestä lähtöisinkään? Sen jos tietäisin.

Olisitpa halunnut minut silloin

Jos olisit tiennyt

että tämä päivä ja tämä hetki

oli se viimeinen kerta 

kun annoin sinulle, meille, mahdollisuuden

olisitko toiminut toisin? 

Vai olisitko tehnyt 

kuten aina ennenkin

jättäen minut viimeiseksi mahdollisuudeksi

kun kaikki muu on jo eletty

Haluaisin ajatella 

että silloin, kun tiedät, että olen lähdössä

toimisit toisin 

ja tahtoisit pitää minut 

Mutta eihän sekään

kieli rakkaudesta

jos toisen tahtoo vasta 

kun hän on lähdössä pois 

Olisitpa halunnut minut silloin

kun olisin ollut valmis 

olemaan puolisosi

viikkaamaan vaatteesi

kokkaamaan päivällisesi

kuuntelemaan murheesi 

siivoamaan sotkusi 

Nyt haluan vain pyristellä itseni irti sinusta 

ja löytää itseni

ilman sinua 

Mulla ei oo kotia

Katson virtaavaa vettä 

pienessä purossa 

tai joessa

tai mikä tää ikinä 

sit onkaan 

Ja mä mietin meitä 

et miks me ei voitu saada

tätä meidän juttua toimimaan

Mut kyllähän mä tiedän miksi

vaikka se sattuukin ihan helvetisti

myöntää itselleen

et sä et ollut valmis

tekemään enemmän niin

et mulla ois ollut olo 

et tässä näin on hyvä 

Mua sattuu se 

et mä halusin niin paljon

halusin et sä puhuisit, kuuntelisit, tulisit vastaan 

etkä sä ollut valmis tekemään

mitään niistä 

Mut mulla on silti ikävä

koska sun luona mun koti oli

sun kanssa samassa huoneessa

kun sä istut kännykällä 

ja mulla on neule kädessä

se oli silti mun koti

vaikka mä kaipasinkin 

sulta enemmän 

Sattuu päästää irti tutusta ja turvallisesta

koska vaikka en saanut sitä

mitä tarvitsin 

sä olit silti tuttu ja turvallinen

ja se repii mut rikki 

koska tässä uudessa maailmassa 

mikään ei ole tuttua 

ei turvallista 

mulla ei oo kotia 

mihin palata 

Ne jotka kestää

Mä niin haluaisin uskoa 

et meillä on vielä mahdollisuus

toimia hyvin yhteen

ja et me kaikesta huolimatta 

oltais ne jotka kestää 

Mun ei oo enää niin hankalaa

elää päivääni ilman sun viestiä

eikä sun tekeminen tai tekemättömyys 

luo mulle turvaa tai turvattomuutta

Mut kyllähän sun viesti silti

saa mut hymyilemään aamulla 

ja mä mietin sua ihan tosi paljon 

varsinkin silloin, kun makaan sängyssä 

Sä saat mut näkemään itsestäni

monia sellaisia asioita 

joita en olisi ollut valmis uskomaan

ja kyllä mä myönnän 

et mulla on monesta asiasta paljon opittavaa 

Mä haluaisin, et me pelataan hyvin yhteen 

mä ihan tosissani taidan haluta silti 

et sä oisit se

joka saa mun sydämen sykkimään 

ja mielen tyyntymään 

Mun

Miks mä oon aina niin valmis
uskomaan sitä, mitä sä sanot
katsomaan läpi sormien sitä
miten sä toimit

uskomaan sua, kun sä sanot
ettet sä ole sellainen
sä vakuutat mua
et sä et oo koskaan tahtonut
satuttaa mua

Mä haluan uskoa sua
enemmän ku mitään muuta
koska ei kukaan tunnu
siltä niinku sä

Haluan sut ihan liikaa
mun elämään
mun päälle
mun sisälle

Haluan, että olisit ihan vaan
Mun

Taidetaan molemmat olla

Mä tuun varmaan aina
muistamaan sen, kun me oltiin vielä haamuja
ja mä laitan sulle viestin et
Vittu mä oon niin kusessa sun kanssa
ja sä vastaat
Taidetaan molemmat olla

Ja musta tuntu siltä
et mä saatana kuolen
tähän paikkaan
koska sä vastaat mulle noin

Sit mä laitan sulle viestejä
et mä en voi antaa sulle enempää
mä en lähde tästä 
yhtään mihinkään

Sä vaan vastaat
et tuu puhumaan mun kanssa
ja mä sanon et ei en tuu
ja sä sanot
et kyllä sä haluut

Niin mä istun tässä penkillä
ja musta tuntuu siltä
et mä en saa happea
koska mua jännittää liikaa
mä nostan katseen

Mä en enää muista
kuinka kuuluu hengittää
ja mä lähden kävelemään sun kanssa
kohti jotain ihan uutta

Vitun instagram

Mä nään kun sä oot paikalla ja mä toivon et sä vielä välittäisit musta. Mä katon tota vihreetä palloa ja selaan meidän muutamaa vähäistä meemiä, mitä me tässä sovelluksessa lähetettiin.
Mä lipsautan mun sormen väärään asentoon ja mä soitan sulle. Apua ei ei ei ei mun kuulunut painaa mistään äkkiä punaista.
Mä tuijotan noita "äänipuhelu aloitettiin äänipuhelu lopetettiin ilmoituksia" ja koska sä oot paikalla niin sä sait ilmoituksen niistä ja nyt siinä lukee "nähty äsken"
Ja ai vittu mua särkee särkee särkee kun mä kuvittelen et me kumpikin tuijotetaan puhelimen näyttöä mut ei sanota mitään
Et sä katot et miks mä yritin soittaa. Tai mitä ikinä sä mietitkään
Ja mä katon et sä näit et mä yritin soittaa. Vaikka soitinki vaan vahingossa
Ja mua särkee niin saatanasti ja mä kaipaan niin et mä en saa happee
Mun kurkkua kuristaa ja mulla on niin paha olla koska tiedän et mä ite tein tän meille
Mä oon se joka teki tän
Mä makaan yöstä toiseen valveilla ja syyllisyys vaan musertaa mut allensa, koska tää ois voinut päättyä myös toisin
Anna mun korjata tää. Pyydä mitä tahansa, anna mun saada kaikki taas oikeeksi meidän välillä

Vaan sua

 Mä viestittelen toisen kanssa
mut oikeesti mä vaan selaan
meidän viestiketjua alusta loppuun

Käyn treffeillä toisen kanssa
ja heti kun mä niiltä lähden
mä soitan sulle ja odotan
et meenkö suoraan vastaajaan

Juon kännit keskellä viikkoa
annan mun puhelimen pois
jotta en laittais sulle viestiä

Laitan viestiä kavereille et haluuks nähä
ja mä laittaudun ja meen ja vietän aikaa
vaikka oikeesti mä olisin vaan
halunnu kysyy sitä sulta

Toinen on mun päällä
Eikä se onnistu
Kun vasta sitten
Kun annan itelleni luvan
Ajatella sua, sua mun sisällä
Sua mun päällä
Sun huulia mun huulilla
Ja melkein aina
Huokaisen sun nimen ääneen

Mä elän mun elämääni
Ja musta tuntuu
Omalta itseltäni
Mut joka päivä mä mietin
Olisinpa saanut jakaa tän sun kanssa

Elää tunteiden kanssa

Teinkö mä kaiken tän tahallani
Jotta mä saisin tuntea edes jotain
Kun mä olin niin pitkään elänyt
Niin ettei mikään tuntunut miltään
Niin sekonsinko mä niiden tunteiden voimasta niin
Etten enää osannut toimia järkevästi
Ja rikoin ensin turvallisen, mutta ihan hyvän
Ja sen jälkeen rikoin tämän toisen
Jännittävän, tunteellisen, pelottavan, uuden, ihanan
Siksi koska en osaa
Elää tunteiden kanssa
Jotka tuntuvat siltä
Niinkuin ne pitäisivät mun koko kehon ja mielen vaan palasiksi

Could never hate you

You Dont hate me?
Could never hate you

We loved
We were we
And Then i broke
Everything up
Because i wanted
To feel The flame
One last Time

And now
When i call
Crying
And asking how are you
You tell me you are fine

And Then when i Ask
Why The fuck you Dont hate me
You tell me
Theres no point hating me
What you would gain for that
Nothing, you say

And Then you tell me
Even that you arent in love with me
You still love me
And I break

Because how
You Dont hate me
When i broke you
Worse than Anyone Else

+358

Se on omanlaistaan kipua
Kun poistaa sut
Yhteystiedoista
Ja tilalla on vaan +358 jotain

Ei enää sun nimeä
Jonka näkemisestä
Mun puhelimen ilmoituksissa
Mä tulin niin iloiseksi

Mä en oo ihan vielä valmis
Poistamaan meidän
Koko Whatsapp keskustelua
Mut kohta tulee myös sen aika

Vittu mua sattuu
Mut mun on vaan pakko
Antaa sun mennä
Koska jos sä oikeesti välittäisit
Niin kyl sä olisit jo mun viestiin
Edes kerran vastannut

Sulla on eri hajuvettä

Mua sattuu
Mä halusin sut takaisin
Mutta samalla en halunnut
Koska halusin saada myös
Jonkun muun

Vittu mua otti kipeää
Halata sua
Koska sä oot niin tuttu
Mut silti niin kaukana

Ja sä sanot
Et mulla on eri hajuvettä
Kuin yleensä
Ja mä naurunsekaisella itkulla sanon
Et joo se edellinen loppui

Sä olit mun turva
Niin monta vuotta
Ja nyt mun turva
Ei ole kukaan

Mä olin silloin yksin
Nyt mä todella olen yksin

Jos joskus - niin sinä

Voi vittu mä en tiiä
Et teinkö mä liian väärin
Ja teitkö sä liian väärin
Et saadaanko me tästä
Tehtyä mitään hyvää
Vai ollaanko me jo kustu tää
Koska ei osata tehdä
Niinku toinen pyytää

Mut voi helvetti en mä kestä
Et mä puhun sun kans puhelimessa taas
Ja me molemmat nauretaan
Niille vitun lakanahousuille
Joita sä luulit verhoiksi

Tai et sä sanot mulle
Et sä oot suloinen kun sä änkytät
Ja mä en tiiä
Et mitä vittua mun pitäis tehdä

Koska koko yön mä pyörin hikisenä sängyssä
Kun mä en saa unta
Ja tänään mun pää ei huuda mitään muuta kun
sun nimeä uudelleen ja uudelleen

Ja mulla on se sama tunne kun silloin alussa
Et mun keho pakahtuu
Et mun sydän jotenkin räjähtää ja laajenee mun rinnassa
Ja se on samaan aikaan
Maailman paras ja paskin tunne ikinä

Mut mä niin tykkään tuntea näin
Ja mun keho vaan huutaa sun nimeä
Ja mä haluaisin antaa vielä
Yhden mahdollisuuden meille
Niin et kumpikaan ei tee enää toiselle kipeää
Ja et me saatais se mahdollisuus rakastaa

Koska nyt tulee salaisuus
Et vaikka mä kuinka sanon
Et mä en koskaan osta sormuksia
Niin kyllä mä vähän ja pienesti
Ihan vähän vaan ajattelen
Et jos
Niin se oot sinä

Mä näen sun kuoren läpi

Lähe pois, jätä mut. Älä enää näe mussa sitä potentiaalia, jota sä joskus näit. Älä anna mulle koskaan anteeksi. Jätä mut, niinkuin kaikki muutkin sua ennen. Anna mun lähteä, koska se, mitä mä tein, oli liikaa. Vittu tee se. Sano mulle, et haista vittu, sä teit jo ihan tarpeeksi. Päästä musta irti ja sano, et se, mitä sä teit, oli liikaa, enkä mä enää koskaan pysty luottamaan suhun. Heitä mut roskiin. Pistä mut pois sun elämästä. Älä näe mussa sitä potentiaalia, mitä mä sulle voisin olla. 

Älä luulekaan, että sä pääsisit niin helpolla, et voit vaan kävellä pois, kun jutut menee vaikeeksi. Sä satutit mua, satutit todella. Mut mä en anna sun mennä pois. Se ois sulle liian helppoa. Mä näen sun kuoren läpi. Sä oot herkkä, haavoittuvainen ja ihan hajalla. Kyllä mä näen, mitä sä teet. Sä yrität kaikin voimin sabotoida tän, jotta sä voisit tuntea, et sä olit se, joka pilasi tämän, eikä niin, et mä olisin jättänyt sut. Mutta tiedätkö mitä, prinsessa. Mä en anna sun lähteä. Mä pakotan sut jäämään ja korjaamaan sen, minkä sä rikoit. Mä en anna sun lähteä siksi, että tilanne meni sotkuiseksi. Mä haluan sut ja mä en aio antaa sun lähteä. Olkoon se sun ristisi kantaa, että sä et saa lähteä silloin, kun kaikki menee päin helvettiä. Mä en anna sun paeta. Sä pakenet itseäsi enemmän kuin mitään muuta. Mä näen sun kovan kuoren läpi sinne, missä sua oikeesti sattuu. Anna mun rakastaa sut sieltä ehjäksi. Puretaan meidän kaikki kivut ja säryt yhdessä. Mut sä et voi työntää mua pois. Sä et pysty siihen, koska mä en oo lähössä minnekään. Riehu ja raivoa niin paljon kuin ikinä sun sielu sietää, mut mä en anna sun lähteä. Sä et voit paeta ikuisesti. Ja mä näen sun yrityksen läpi. Sä et pysty huijaamaan mua. Sä voit väittää mulle ihan mitä tahansa siitä, miks sä teit niinkuin teit, mut mä näen sut ja mä tiedän totuuden. Sä pakenet läheisyyttä ja mahdollisuutta rakkauteen. Sä et oikeesti tiedä, miltä tuntuu, jos joku antaa sulle kaiken sen rakkauden, mitä sä oot aina kaivannut. Sä et tiedä, miten päin olla ja siksi sä yrität rikkoa kaiken, mikä sun elämässä on hyvää. Mut mä näen sun sabotointiyritysten läpi, enkä mee halpaan. Mä näen sut. Me korjataan tämä. Koska tää ei oo syy, miksi antaisin sun lähteä. 

Jonain päivänä sun elämään tulee ihminen, joka ei anna sun lähteä.

Kerta toisensa

Haluaisin enemmän
kuin mitään muuta
uskoa sen, että siinä hetkessä
kun elämä lähtee kiertoon

meistä tulee me

Mutta ei kukaan
voi kristallipallosta luvata
että tässä ollaan aina
ei kukaan voi luvata
että me osattais oikeesti
elää saman katon alla

Mut voi vittu kun mä haluan
ja mä oon aina ollut tällainen
että mä vaihdan mun elämässä
suuntaa ja projektia
kerta toisensa jälkeen

Joten niin mä katselen,
et löytäisinkö mä jotain
koska oon niin tottunut muutokseen
enkä osaa olla paikoillani

Oonko mä oikeesti sellainen
että en osaa pysyä
hetkeäkään missään
vaan aina pitää olla
joku uus juttu
ja muutos
koska en vaan osaa olla
itseni kanssa

siks tää pyyntö
ei sinänsä tunnu niin pahalta
kuin jostain toisesta varmaan tuntuis
mut silti
ei helvetti en mä voi
pistää tätä kiertoon siks
et mä saisin sut

Vannot

Lupaat mulle kuun taivaalta
kunhan lähden pois
siitä paikasta
jossa me nähdään toisiamme

Vittu et sä voi luvata
jotain sellasta
koska eihän kukaan meistä
näe tulevaisuuteen

Sä vannot
mut et vakuuta
Kyllä mä haluan uskoa sua
ei se siitä ole kiinni

Mut en mä voi
tehdä niinku sä pyydät
koska sä oot ennenkin
jo pettänyt mut

Mä haluaisin uskoa
et tää ois se
jolla kaikki ongelmat ratkeaa

Mut en mä vittu tiedä
sä oot kylmää
sit sä oot kuumaa

Mitä helvettiä mun pitäis tehdä
jotta saisin tietää
tuleeko tästä mitään

Koska epävarmuus
ei saatana vaan oo mulle vaihtoehto
Mun täytyy tietää varmasti
etten enää ikinä tahdo sua
ennenkuin voin sanoa sulle ei

Kuori

Sä saat jotain
mun kovan kuoren alta
esiin niin
että musta tuntuu hyvältä

Joku näkee mut
just sellaisena
kuin mä oikeesti oon

Mua pelottaa olla
haavoittuvainen sun kanssa
mut samaan aikaan
mä en halua mitään muuta
kun olla just sitä

Mä haluan
et joku näkee
etten mä oo niin kova
kuin mitä mun ulkokuori
kaikille muille näyttää

Mä haluan
et on joku
joka näkee mun pinnan alle
ja ymmärtää
et se on vaan kuori

Mä haluan
et se joku
joka sinne kuoren alle näkee
rakastais sitä herkkää
pehmeää, haurasta 

Ja se sanois mun sisimmälle
et se on kaunis ja hyvä
just sellaisena
herkkänä
pehmeänä
hauraana

Tarpeeksi lähellä

Mun ei tarvitse
kuin kuvitella sun kädet mun ympärille
ja musta tuntuu siltä
et koko maailma on tässä

Sä oot mun mielessä
aivan liian monta minuuttia
kun laskee sitä
kuinka monta niitä
yhdessä vuorokaudessa olikaan

Kun mä katson sua
ja sulla on mustaa päällä
niin musta tuntuu siltä
et sä oot aivan liian kaukana
koska joskus tuntuu siltä
et edes mun sisällä
ei oo tarpeeksi lähellä

Niinä hetkinä
kun sä makaat mun päällä
ja sun parta raapii mun huulia
samalla kun painaudut mua vasten
ja työnnät kieles mun suuhun
musta tuntuu siltä
et mun ajatukset hajoaa atomeiksi
enkä mä halua pois sun alta

Me ei koskaan

Mä laulan sitä laulua
toiset kaatuu, me ei milloinkaan
mä soitan ja laulan
soitan ja laulan

Koska se kertoo meistä
siitä, kuinka me oltiin liian nuoria
eikä me tiedetty, mitä me haluttiin
me tiedettiin vaan,
et me tahdotaan rakastaa

Me ei oikein koskaan
opittu kantamaan toinen toistamme
vaikka kyllä mä myönnän
et siinä
sä taisit onnistua
mua paremmin
Olithan sä se, joka sai mut tyyntymään
kun mun tunteet huusi liian lujaa

Tiensä päässä oleva vuosikymmen
saa valvomaan aika monia öitä
tai mun tapauksessa vuodattamaan
aivan liikaa kyyneleitä
tai tuntemaan tuskaa siitä
että vein sulta niin monia vuosia
kun epäröin, tahdonko olla tässä

Menneiden vuosien muistot
tulee tiettyinä hetkinä voimalla mieleen
enkä mä oo katkera
se tunne on kai nimeltään haikea
sitä mä tunnen
kun ajan näitä teitä
ja muistan sen, kun me oltiin vielä
niin nuoria

Mä muistan ajatelleeni just noin
et toiset kaatuu, me ei milloinkaan
niin monta vuotta
mä jaksoin uskoa siihen
et ne on ne toiset
eikä me
me ei koskaan

Toiset kaatuu, me ei milloinkaan

Mä yritän nukkua mahdollisimman kaukana
sängyn toisella puolella
koska mä sanoin, et mä lähden nyt
eikä ois tuntunut oikeelta
tulla enää lähelle

Mut mä herään yöllä siihen
kun sä niin monen vuoden jälkeen
unissas ja tiedottomana
kurotat mua kohti

Se sama toistuu joka yö
kunnes mä lähden
ja joka yö mä en anna
itselleni lupaa itkeä
koska mähän se olin
joka halusi lähteä

Kun kaikki on jo ohi
mut me nukutaan vielä samassa sängyssä
ja sun uniset kädet on ojennettuna mua kohti
niin mä mietin vaan
et miten mä oon pystynyt
satuttamaan sitä
jonka vuoksi ennen
olisin uhrannut itsenikin

Käsivarsillesi

Haluan antaa meille mahdollisuuden
antaa sinulle mahdollisuuden
jos uskaltaisin
sulaisin jo käsivarsillesi
syliisi

Kuinka haluankaan olla sinun
niin ettei ketään muuta silmissäni
ole olemassakaan

Mutta minä pelkään
pelkään niin kovin
ettet tahdokaan minua

Joten siksi en aina uskalla
antaa itselleni lupaa tuntea
ihan niin voimakkaasti
kuin mitä tahtoisin

Mutta silti
kyllä minä tiedän
että sisälläni kuohuu
ja kuinka toivonkaan
että näyttäisit minulle vielä enemmän
tuntevasi samoin

Yhtään mitään

Pakko nuolaista, ennen kuin tipahtaa
sinä kuiskaat
ja satutat itseäsi taas

Sinä selviydyt vuodesta toiseen
sen saman surun kanssa
joka kalvaa sisintäsi
vieden sinulta jokaisen
onnen pisaran mennessään

Siksi sinut näkee
aina näillä samoilla kaduilla
aina samalla suunnalla
tekemässä sitä
mille toiset kääntävät halveksuen katseensa

Mutta sinä et osaa muutakaan
siksi sinä annat tuskan viiltää
sillä sinä päivänä
kun et tunne tuskaa
tiedät
että et enää osaa tuntea
yhtään mitään

Jo toisiaan

Me olimme aina melkein
ihan juuri
sormemme hipoivat jo toisiaan
tullakseen vain
revityksi erilleen

Kaipaavat katseemme
maailman toisilta puolilta
tavoittivat toisensa
kerta kerran jälkeen

Olimme kuin kolikon kaksi puolta
taottu yhteen
mutta emme koskaan
katsoneet samaan suuntaan

Ja niin minä vuodatan kyyneleeni
tavoitellen kosketustasi
vaikka tiedänkin, että pian
tulee taas se päivä
kun olen juuri koskettamassa sinua
meidät revitään erilleen

Hopealusikka

Terät raapivat haavoja kieleesi
mutta et osaa lopettaa
koska ethän sinä saa
mistään muualtakaan
sitä, mitä jokainen täällä
enemmän kuin mitään
janoaa

Joskus selviät haavoitta
toisinaan saavut ystävän luokse
henkihieverissä
koska sinun oli pakko
maistaa vähän lisää

Toiset sanovat
miksei se jo lopeta
pysäytä lapsellisia leikkejään
jotka kerta toisensa jälkeen
päättyvät kyyneliin

Minä en kysy
koska minä näen
jokaisen syyn, haavan ja tapahtuman
jonka vuoksi teet
kuten teet

Itke olkaani vasten uudelleen
ja uudelleen
minä ymmärrän, miksi
Joten kun nostat
kyyneleisen katseesi minuun
minä silitän päätäsi ja lupaan
vielä joskus
tuo suuri kipu ja kaipuu
helpottaa

Kierroksille

Mitä jos sä kerrot mulle aina
kun sulla menee ne tunteet kierroksille?
Mä mietin, et onko se hullu sinä
vai minä

Mut samaan aikaan
jotain niin lämmintä
laskeutuu mun sieluun
kun sä itse pyysit
et kerro mulle
kun sulla on hankala olla

vaikka mua vähän hävettää
näyttää sulle
et kuinka vaikee mun on olla
niin samalla musta tuntuu
niin hyvältä
et sä haluat tietää

Suthan mä haluun

Mä haluan uskaltaa
antaa sulle mahdollisuuden
olla se viimeinen

Sä saat mut hymyilemään
enkä mä pysty pitämään
mun näppejä irti susta

Sä et oo koskaan ollutkaan
joku vaihtoehto muiden joukossa
mä sanoin sulle, et suthan mä haluun
eikä se oo muuttunut mihinkään

Mä hymyilen, kun nään sut
mä hymyilen, kun sä laitat viestiä
mä hymyilen, kun laitan käden sun ympärille

Sä saat mut tuntemaan
et elämää pitää elää
mä haluisin, et sä olisit se
jonka kanssa tiedän
mitä on olla onnellinen
eikä pelkästään tyytyväinen

Mä olin tyytyväinen
niin monta vuotta
mutta sanat nautinto
onnellisuus
oli mulle täysin vieraita

Oo mulle se, joka näyttää toisin

Voisinpa pysäyttää ajan

Ihosi tuoksu
valtaa aistini
olen lähelläsi
enkä haluaisi
olla missään muualla

Suutelet otsaani
enkä tiedä
osaanko enää olla
ilman sinua

Haron hikisiä hiuksiasi
sinä kuuntelit
kun kaikki oli liikaa
voisinpa pysäyttää ajan

Missään en ole ollut
niin rauhassa
kuin sinun ihollasi
hengitän sinua sisääni
pysythän tässä

Koko illan

Mä tanssin ja pyörin
pompin ympäriinsä
tartun toista lanteista
nauran niin, et jotain varmaan katkeaa

Musta tuntuu hyvältä
mut samaan aikaan
mä katon koko ajan sua
mitä sä teet
ja mä mietin
et miks mä en saanut sua kokonaan

Mä oon niin humalassa
ja kun mä kävelen sua vastaan
mä horjahdan sun päälle
ja pyytelen anteeksi
mut samalla mä oon niin onnellinen
et vielä edes kerran
mä sain koskettaa sua

Sä ajat mua kotiin
ja mä kerron aina liian myöhään
minne pitää kääntyä
ja mun pää menee pyörälle

Mä kysyn
et aiotsä pistää tän jutun poikki
ja sä sanot, et eihän tässä oo mitään
poikki pistettävää
ja mun sydän hajoo palasiksi
koska vaikka me ei oltukaan me
niin meillä oli unelmia

Aikaa kuluu
ja me puhutaan tosta illasta
ja sä sanot, et mä näytin
yhdessä vaiheessa siltä
et joko laattaan, tai nukahdan
mut sitten mä aloin ilmeisesti selviämään
ja mä muistan ajatelleeni
et sä kiinnitit muhun huomiota koko illan
ja mun sisällä on taas pieni toivo

Se tyttö

Mä itken niin paljon
et en edes saa happea
mä meinaan oksentaa
koska kyyneleet 
tukkii mun koko elimistön

mä huudan tyhjyyteen
et mä olisin halunnut sut
mä huudan, et mä niin olisin halunnut
just. sut. 

Ja siks mä itken niin,
etten pysty enää edes hengittään
ja uudelleen ja uudelleen
mä kelaan
sitä samaa vanhaa tarinaa

Se tarina on mulle tuttu
olin vuosia
siitä sivussa
kunnes oon taas tässä
samassa oravanpyörässä

Se tarina kertoo tytöstä
joka haluaa rakkautta
enemmän kuin mitään
ja jostain syystä
se ei koskaan löydä sitä

Se tyttö tuntee voimakkaasti
ja sen tunteet on aina ylikierroksilla
se on joko täydellisen surullinen
tai onnensa kukkukoilla
riippuen siitä
kuka sitä tänään rakastaa

Ja joku päivä se tyttö taas huomaa
et hän, kenen hän luuli itseään rakastavan
ei myöskään häntä rakastanut

Ja siksi se tyttö mun sisällä itkee
se itkee niin kauan
kunnes tulis joku,
joka sitä rakastaa

Enkä mä ennen kuin nyt
oo ymmärtänyt sitä
et sen kuuluis olla minä
joka sitä pientä tyttöä
osais kaikista parhaiten rakastaa

Eihän me vielä edes tunneta

Sun hikinen iho
mun ihoa vasten
mä en saa sormia irti sun hiuksista
enkä mä haluais olla
missään muualla

Mä sanon, et mä pelkään
et sä särjet mun sydämen
ja sä et usko, et sä voisit tehdä sen
eihän me vielä edes tunneta

Mut sä et tiedä
et mun sydän särkyy
jo paljon pienemmästä

Se särkyy, kun sulla menee aikaa vastata mun viestiin
se särkyy, kun sä katsot mua, eikä sulle syty valoa silmiin
se särkyy, kun sä sanot, et se oli vaan vitsi
se särkyy, kun sä sanot, et sä tarviit aikaa
se särkyy, kun sä et anna mulle sun aikaa

ja sit kun joku kysyy
miks mä oon ihan palasina
mä en osaa vastata mitään
koska eihän me vielä edes tunneta

Tunnuit kodilta

Mä tuun sun luo
me nähdään ensimmäistä kertaa
sen jälkeen
kun maapallo pyörähti pois paikaltaan

Me puhutaan
sä silität mun korvaa
enkä mä osaa enää muodostaa sanoja

Mä istun sun vieressä
mä haluan niin helvetin paljon
tuntea sun huulet mun huulilla
et mä en enää tiedä
miten päin olla

Kun mä uskallan suudella sua
mut valtaa tuttuus
kuin joku kauan sitten kadonnut
ois vihdoin taas löytynyt

Mä sanon, et tuu mun päälle
ja siinä me maataan sohvalla
mun kädet sun hiuksissa
jalat sun ympärillä
ja sä painaudut mua vasten
enkä mä osaa enää ajatella

Sä tunnuit kodilta
jota en oo koskaan
osannut etsiä

Mä istun

Mä istun keittiön jakkaralla
ja puhun ja puhun ja puhun
ja kuuntelen, kuuntelen, kuuntelen

Sä kosketat mun sielussa jotain
jota kukaan ei oo koskettanut aikoihin
sä saat mut tuntemaan
et kaikki ei ookaan koko ajan vaan ihan okei
ja vaikka mä tiedän, et tää on aivokemiaa
mä en pysty lopettaan

Sä sanot, et sä oot ihan helvetin kranttu
et sulle ei kelpaa kukaan
ja mä mun typerällä itsevarmuudella
sanon sulle, et paitsi mä
ja lähden kotiin

Ja sit mun sydän hakkaa niin lujaa
ja mä mietin
et mitä mulle tapahtuu 

Kyllä mä sen tiiän

Kyllä mä katoin sitä paperia
ja laskin päiviä
että koska nään sut taas

Mä vastaan puhelimeen mun nimellä
ja sä sanot et no hyvää päivää
mun ääni muuttuu iloiseksi
koska se olet sinä
ja sit mä selittelen,
et heti muuttuu ääni kellossa,
kun kuulen, et se oot sinä
ja sä vastaat, et kyllä mä sen tiiän

Sit mä panikoin koko loppupäivän
et mitä sä tiiät
Kunnes lopulta mä tiedän, että sä tiedät

Tiistai

Mä en tiedä mikä päivä
on sulle se päivä
jota voit osoittaa sormella
ja sanoa, et toi se on

Mut mä tiedän, mikä se oli mulle
se oli se yks tiistai
musta sohva
ja typerä kommentti

Kun kaikki repi toisiaan paidasta
ihan luvan kanssa
ja sä laitoit mut paikalleni
pitäen kiinni mun toisesta kädestä
etten mä pääsis lähtemään

En mä sen jälkeen heti mitään
niin suurta ajatellut
mut jotain jäi
koska tänäänkin voin sanoa
että se oli se tiistai
Silloin jotain muuttui

Ei enää

Sä olit mun elämäni rakkaus
ja mä en edes tajunnut sitä
mä sanoin sulle, et mä rakastan sua
sä sanoit mulle, et sä rakastat mua
ja silti mä olin niin sokea

Se yks muisto
on kuin polttomerkki mun mielessä
pilkun aikaan me ajetaan kotiin
lokit lentää joka puolella
aurinko paistaa, koska on kesä
eikä kesällä mennä nukkumaan

Mä en muista, mitä mä sanon
mut mä muistan, kun sä itket
ja sä sanot, et sä rakastat mua
rakastat mua enemmän kuin mitään
ja musta tuntu siltä
et mun sydän lähtee irti rinnasta
sit me mentiin sun luo
ja mä nukuin sun vieressä
enkä ymmärtänyt, mitä se tunne
mun rinnassa oikein tarkoittaa

Sä olit enemmän kuin kukaan
sä merkitsit mulle kaikkea
koko helvetin elämää 

Niin sä varmaan ymmärrät nyt
miks mun maailma hajos
sinä päivänä, kun sä sanoit
et ei enää

Yritän sanoa hyvästi

Paina mun kädet patjaa vasten
ota mut kokonaan
mä huudan sun korvaan
et anna mun tuntea edes jotain

Sä et sano, et sä rakastat mua
vaikka mä anelen ja pyydän
et puhu mulle, avaa sun sydän
ja sit mä en vaan enää jaksa

Mä suljen mun mielen ja sydämen
laitan kiinni kaikki ovet
ja mä selviydyn
päivästä ja vuodesta toiseen

Ja mä kaipaan sitä
et ois joku, joka ymmärtää
joku, joka kuulee ja näkee mut

En mä sano, että kaikki oli pahaa
ei ollut
Mä rakastin sua enemmän kun ketään
mut aina se rakkaus ei riitä
ja siks me ollaan tässä

Mä kai yritän sanoa hyvästi
vaikka oon aina
ollut ihan helvetin huono niissä

Älä nouse

Huulesi otsallani
tunnen kuuluvani juuri tähän
hengitän sisääni sinua
ja minusta tuntuu
etten tahdo tästä pois

Ihosi tuntuu omaltani
kuin universumin alussa olleet hiukkaset
olisivat miljardien vuosien jälkeen
löytäneet jälleen toisensa

Älä nouse paikaltasi
pidä huulesi otsaani vasten
anna minun tuntea
vielä kerran se tunne
jota en enää koskaan uskonut saavuttavani